Vapaussota

Venäjällä oli puhjennut vallankumous maaliskuussa 1917. Romaniassa armeijakunnan komentajana toimineella mutta loukkaantumisen johdosta sairaalahoidossa olleella Mannerheimilla kypsyi saman vuoden syksyllä ajatus, ettei hän voi palvella armeijassa, joka oli ajautumassa anarkiaan. Hän matkusti joulukuussa 1917 junalla Odessasta Pietarin kautta Suomeen. Matka halki sekasortoisen Venäjän oli hyvin vaarallinen.

Suomi oli julistautunut itsenäiseksi 6.12.1917. Olot olivat kuitenkin hyvin epävarmat, sillä maassa oli eri arvioiden mukaan 40 000-100 000 venäläistä sotilasta ja Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen perustettujen punakaartien ja suojeluskuntien välinen aseellinen yhteenotto näytti väistämättömältä. Järjestyksen saamiseksi maahan senaatti valtuutti 15.1.1918 kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimin muodostamaan Pohjois-Suomeen hallituksen joukot ja toimimaan niiden päällikkönä. Hallituksen joukoiksi nimettiin suojeluskunnat.

Tukialueen muodostamiseksi suojeluskunnat riisuivat aseista yllättävällä iskulla Pohjanmaalla olleet venäläiset joukot. Suomen vapaussota oli alkanut. Punakaartit ottivat vallan Etelä-Suomessa. Aseelliset taistelut laillisen hallituksen joukkojen eli valkoisen armeijan ja punakaartien välillä alkoivat tammikuun lopulla. Vapaussota muuttui yhä enemmän myös kansalaissodaksi. Valkoisten ylipäällikkö Mannerheim johti aluksi sotatoimia Vaasassa olleesta päämajasta. Helmikuun alussa päämaja asettui junaan, joka sijoitettiin  Seinäjoen ratapihalle. Sodan loppuvaiheessa päämaja sijoitettiin Mikkeliin. Hallituksen joukot muodostuivat suojeluskuntien lisäksi pääasiassa asevelvollisista joukoista. Päällystöä oli aluksi hyvin vähän, mutta tilanne parani helmikuun lopussa olennaisesti, kun Suomen itsenäisyystaistelua varten sotilaskoulutuksen Saksassa hankkineet yli 1200 jääkäriä palasivat Suomeen.

Maaliskuussa ratsuväenkenraaliksi ylennetty Mannerheim saavutti hallituksen joukoissa nopeasti ehdottoman arvovallan. Hänen tilanteenarvionsa olivat harkittuja ja hän toteutti sotatoimet päättäväisesti. Hän olisi halunnut vapauttaa Suomen pelkästään suomalaisin joukoin, mutta senaatti kutsui vapaussotaan myös saksalaisia joukkoja. Ne nopeuttivat sodan päättymistä, mutta eivät ratkaisseet sotaa. Viimeiset hallituksen joukoille voitolliset taistelut käytiin huhti-toukokuun vaihteessa 1918 Viipurissa ja Etelä-Hämeessä. Toukokuun 16. päivänä järjestettiin Helsingissä suuri voitonparaati. "Valkoinen kenraali" Mannerheim ratsasti joukkojensa kärjessä. Vapaussota oli päättynyt. Venäjän vallankumous ei levinnyt Suomeen ja Suomen itsenäisyys oli turvattu.

Valtionhoitaja
Vapaussodan jälkeen Mannerheim ehdotti vankileireillä olevien punaisten laajamittaista vapauttamista ja vankien muutenkin parempaa kohtelua. Hän joutui sodan päätyttyä erimielisyyksiin senaatin kanssa ulkopolitiikkaa ja armeijan tulevaa järjestelyä koskevissa kysymyksissä. Mannerheim luopui ylipäällikkyydestä ja lähti maasta toukokuun lopussa 1918 ensin Ruotsiin ja sitten Ranskaan ja Englantiin.

Suomen tulevasta hallitusmuodosta vallitsi suuria erimielisyyksiä. Tilanteen selkiytymistä odotellessa eduskunta kutsui Mannerheimin äänestyksen jälkeen joulukuussa 1918 Suomen valtionhoitajaksi. Tässä tehtävässä Mannerheim allekirjoitti 17.heinäkuuta 1919 Suomen tasavaltaisen hallitusmuodon. Eduskunnan toimeenpanemassa presidentinvaalissa Mannerheim hävisi korkeimman hallinto-oikeuden presidentille K.J.Ståhlbergille, mikä merkitsi hänen poistumistaan omasta tahdostaan kahdeksitoista vuodeksi Suomen valtiollisesta elämästä.

[SULJE] [TULOSTA SIVU]